Ihalainen Uudessakaupungissa: Rakennemuutos voi onnistua
06.03.2012 13:28
TIEDOTE
Julkaistu TEM:n sivuilla 29.2.2012
– Uusikaupungin vahva sitoutuminen kestävään kasvuun osoittaa rohkeutta ja vastuullisuutta. Strategia on osoittautunut onnistuneeksi: työpaikat ja investoinnit ovat lisääntyneet, työministeri Lauri Ihalainen totesi Finnprotein oy:n soijan jalostustehtaan peruskiven muuraustilaisuudessa Uudenkaupungissa tänään 29.2.2012.
Ihalainen korosti, että Uusikaupunki on esimerkki onnistuneesta teollisuuden rakennemuutoksesta. Kaupunkiin on syntynyt viimeisen kahden vuoden aikana jopa 500 kestävän kehityksen ja kestävän kasvun työpaikkaa. Kaupunki on sitoutunut tavoitteeseen hiilineutraalista tulevaisuudesta. Myös Uudenkaupungin yrittäjien odotukset ovat keskimääräistä myönteisempiä ja kaupunki on valittu kaksi kertaa yrittäjien suosikkikaupungiksi.
Nyt kaupunkiin rakentuu Euroopan suurin soijajalostamo, joka luo kaiken kaikkinaan noin 200 uutta työpaikkaa. Lisäksi tulevat rakennusaikaiset työpaikat.
– Kaikki keskeiset toimijat ovat sitoutuneet rakennemuutoksen läpiviemiseen. Työ on ollut pitkäjänteistä, teollisessa rakennemuutoksessa ei jaeta pikavoittoja. Kaupunki on etsinyt aktiivisesti toimijoita ja investointeja paikkakunnalle. Myös työttömiksi joutuneista on pidetty huolta, joten osaava työvoima ei ole valunut muualle, Ihalainen kiitteli.
– Kävin matkalla tänne Salossa, joka monen muun kaupungin tavoin käy tänään läpi samaa rajua rakennemuutosta kuin Uusikaupunki kymmenisen vuotta sitten. Uudenkaupungin esimerkki on myönteinen: rakennemuutoksesta voi selvitä, työministeri Lauri Ihalainen painotti.
Vuosituhannen vaihteessa Uusikaupunki kävi läpi vaikeaa teollista rakennemuutosta. Pahimmillaan kolmannes kaupungin työvoimasta oli työttömänä. Kymmenen prosenttia kaupungin työikäisestä väestöstä joutui kertarysäyksellä työttömäksi pelkästään autotehtaan irtisanomisten myötä vuonna 2003.
Ihalainen vieraili Uudenkaupungin ohella myös Salossa.
Yhteiskuntatakuu vaatii kansallisia talkoita
03.03.2012 8:26
Hallitus on viime kuukausina valmistellut kärkihankettaan, nuorten yhteiskuntatakuuta. Tavoitteena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta.
Nyt noin 17 prosenttia alle 25-vuotiaista nuorista ohittaa yli kolmen kuukauden työttömyyden rajan ja ajautuu kohti pitkittyvää työttömyyttä.
Osana valmistelutyötä olemme koonneet yhteen tietoja alle 30-vuotiaiden tilanteesta.
Joka vuosi noin 5 000 nuorta, 15 prosenttia ikäluokasta, jää peruskoulun jälkeen vaille jatkokoulutuspaikkaa. Lisäksi lukion keskeyttää vuosittain noin 4 700 ja ammatillisen koulutuksen noin 12 000 nuorta. Tämä on johtanut siihen, että Suomessa on 110 000 alle 30-vuotiasta vailla toisen asteen tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä.
Joulukuussa 2011 alle 30-vuotiaita työttömiä oli 55 000. Nuorten työttömyysaste on noin 20 prosenttia, mikä on EU:n keskitasoa.
Tilastokeskuksen tutkijan Pekka Myrskylän tuoreessa raportissa arvioidaan, että työn ja koulutuksen ulkopuolella on lisäksi 40 000 alle 39-vuotiasta nuorta. Tämä maksaa yhteiskunnalle vuosittain noin 300 miljoonaa euroa.
Lisäksi keskimäärin viisi nuorta jää joka päivä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden lähes 4 000 nuoren työpanoksen menetyksestä aiheutuu 6,6 miljardin tappio.
Tärkein syy nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen on heikko koulutus. On hätkähdyttävää, kuinka paljon koulutus vaikuttaa työurien pituuteen. Työura jää tytöillä noin 22 vuodeksi ja pojilla noin 26 vuodeksi, jos työelämään ponnistetaan pelkän peruskoulun varassa. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen pidentää työuraa keskimäärin noin kuudella vuodella.
Työelämään vuosittain tulevia nuoria on noin 10 000 vähemmän kuin työelämästä eläkkeelle siirtyviä. Nuoriso on niukkeneva voimavara, jota ei pidä päästää syrjäytymään. Siksi olen enemmän huolissani nuorten kuin ikääntyvän väestömme työllisyysasteesta.
Hallitusohjelman mukainen nuorten yhteiskuntatakuuta koskeva väliraportti ehdotuksineen valmistuu hallituksen maaliskuun kehysriiheen mennessä.
Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja tarvitaan niille alueille, joissa paikoista on selvästi puutetta, ja aloille, joilla on työvoiman kysyntää. Opiskelijavalintaan on luotava ohituskaistoja pelkän peruskoulun käyneille.
Lisäksi oppilashuoltoa, oppilaan ohjausta ja urasuunnittelua on vahvistettava. Ohjaajia tarvitaan lisää niin oppilaitoksiin kun työ- ja elinkeinotoimistoihinkin. Viranomaisten välisen tiedonkulun esteet tulee purkaa. Kymppiluokilla ja työpajatoiminnassa tulisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kanssa.
Keskittyminen uusiin peruskoulunsa päättäviin sukupolviin ei yksin riitä. Yhteiskuntatakuun osana tulisi toteuttaa myös mittava vuosille 2013–2016 ajoittuva nuorten aikuisten joustavia opintotapoja sisältävä ohjelma. Se koskisi niitä yhteiskuntatakuun valmistelussa paljastunutta 110 000:ta alle 30-vuotiasta nuorta, jotka ovat pelkän peruskoulun varassa.
Kun yhteiskunta luo nuorille mahdollisuuksia päästä opiskelemaan ja työelämään, on järkevää velvoittaa nuoret osallistumaan järjestettyyn koulutukseen tai työhön sekä laadukkaan työnhakusuunnitelman tekemiseen. Siksi työmarkkinatuen pitää olla vastikkeellista. Nuoren ihmisen elämän ei pidä perustua ensisijaisesti sosiaaliseen tukiverkkoon vaan koulutukseen ja työhön.
Yhteiskuntatakuun toteutuminen edellyttää laajaa yhteistyötä. Meillä ei ole käsissämme vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen kestävyysvaje, nuorten syrjäytyminen.
On kansallisten talkoiden paikka. Toivon elinkeinoelämän pohtivan, miten nuoret saisivat ensimmäisen työ- tai harjoittelupaikan tai kesätyön.
Toivon myös, että työmarkkinakeskusjärjestöt ottaisivat haasteen vastaan ja rakentaisivat edes määräaikaisen nuorten työllistämissopimuksen. Sen keskeinen idea olisi hakea työehtojärjestelmän periaatteita noudattaen uusia ideoita siihen, miten ensimmäisen työpaikan saamisen kynnystä voitaisiin madaltaa.
Vastaavasti työnantajat sitoutuisivat siihen, että nuori saa sovitun määräajan jälkeen varmistuksen työpaikan pysyvyydestä eikä häntä kierrätetä sisääntuloehtojen ja -tukien ruletissa. Ammatillisen koulutuksen suorittaneen paikka ei ole enää ei-työsuhteisessa harjoittelussa vaan oikeassa työssä.
Nuorten työllistämissopimuksen osapuolet voisivat tehdä esityksiä siitä, miten oppisopimuskoulutusta voitaisiin kehittää niitä nuoria ajatellen, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa. Oppisopimus on monelle nuorelle motivoiva tapa tulla työelämään. Työnantajalle maksettava korvaus voisi olla oppisopimusjakson alkupäässä suurempi, ja ammattitaidon karttuessa se voisi pienentyä.
Erityisen tärkeää olisi löytää uusia keinoja, joilla helpotettaisiin pienyrityksiä työllistämään nuoria. Työnantajien riskiä nuorten palkkaamisessa voidaan alentaa jo nyt käytössä olevalla nuorten sanssikortilla, joka tulisi vakinaistaa. Kyseessä on enintään kymmenen kuukautta kestävä 650 euron kuukausittainen palkkatuki työnantajille.
Hallitus on sitoutunut vahvasti nuorten koulutus- ja työpolun rakentamiseen. Tässä onnistuminen on mielestäni tärkein työllisyyspoliittinen hanke tällä vaalikaudella.
Lauri Ihalainen
Työministeri
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä- palstalla 3.3.2012
Sopimusyhteiskunta tuotti tulosta ja otti vastuuta
07.12.2011 9:04
Olen syksyn mittaan useaan otteeseen todennut, että pitää olla tarkkana siinä, mihin Suomi voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, kun Euroopan unioni ja euroalue ovat epävarmuuden tilassa. Näitä alueita on tasan kaksi. Meillä on omissa käsissämme budjetti- ja finanssipolitiikka sekä työmarkkinapolitiikka.
Marraskuun lopulla syntyi poikkeuksellisen kattava raamisopimus, joka koskee 94 prosenttia maamme palkansaajista. Maan hallitus päätti ratkaisuun liittyvistä omista merkittävistä toimistaan. Raamiratkaisun syntyminen tarkoittaa sitä, että olemme tässä tilanteessa tehneet kotiläksymme vaikuttamalla aktiivisesti asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. Pidän tätä sopimusta poikkeuksellisen tärkeänä kolmikantaisesti sovittuna sopimuksena. Sopimusyhteiskunta toimi ja otti vastuuta.
Saavutettu raamiratkaisu tukee kasvua ja työllisyyttä. Yritykset voivat ennakoida tulevaa. Raamiratkaisu tukee työllisyyttä, emmekä ole hinnoitelleet itseämme ulos maailmamarkkinoilta. Samalla palkkojen ostovoima on turvattu kaikilla aloilla.
Sisällöllisesti raamissa on mukana uraauurtava ajatus siitä, että nykytyöelämässä on investoitava ihmisiin ja heidän osaamiseensa. Aiemmin yrityksiä on tuettu lähinnä investoinneissa laitteisiin, koneisiin ja seiniin. Nyt haluamme korostaa sitä, kuinka työntekijöiden osaaminen ja hyvinvointi on yhä kasvava tuottavuustekijä. Siksi on kaikkein edun mukaista, että investoimme ihmisten osaamiseen ja jaksamiseen niin työnantajien kuin valtion toimesta.
Raami vie eteenpäin monia keskeisiä kysymyksiä, jotka liittyvät työurien pidentämiseen ja osaamisen kehittämiseen. Määräaikaisten ja vuokratyöntekijöiden asema on kirjattuna yhteisiin selvitystä kaipaaviin asioihin. Tasa-arvoasioita on mukana useita, yhtenä isyysvapaan pidentyminen kahdella viikolla. Raamiratkaisu vauhditti monia hallitusohjelmaan kirjattujen työelämäuudistusten toteutumista.
Raamiratkaisulla olemme lähettäneet viestin siitä, että suomalainen yhteiskunta on sopimisen yhteiskunta. Kansallinen selviytymistarina motivoi osapuolet yhteiseen pöytään.
Suomalaisen hyvinvoinnin historiallisesti katsoen nopea kehitys on tarina hyvän kehästä, jota on luonnehtinut yhteiskunnan kehittäminen työnantajien, työntekijöiden ja valtion yhteisillä sopimuksilla. Laajat ja monenlaisia keskenään erilaisia intressejä yhteen sovittavat ratkaisut ovat aina vaativia, mutta lopputulokset ratkaisevat.
Sopimuskauden päätyessä vuoden 2013 syksyllä pystymme tarkemmin arvioimaan tehdyn ratkaisun vaikutuksia. 2000-luvun maailma pysynee vaikeasti ennustettavana ja meillä on edelleen omissa käsissämme budjetti- ja finanssipolitiikka sekä työmarkkinapolitiikka. En näe mitään syytä siihen, miksi tällä hyvän kehän 2000-luvun sovellutuksella ei jatkettaisi.
Lauri Ihalainen
Työaikojen organisointi ja joustavuus
12.10.2011 7:48
Puhe pidettiin 12.10.2011 Pohjoismaiden ministerineuvoston konferenssissa, jonka aiheena oli työaikojen organisointi ja joustavuus
Hyvät kuulijat, hyvät pohjoismaiset ystävät
Ehkä alkuun on paikallaan lyhyt historia työaikojen kehitykseen. Suomessa keskimääräinen työaika on nykyisin jonkin verran yli 1600 tuntia vuodessa. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, työaika oli vuodessa runsaat 2 400 tuntia. Siten vuosityöaika on lyhentynyt tuottavuuden kasvun myötä lähes 800 tuntia vajaassa 100 vuodessa. Miesten ja naisten vuosityöajat eivät eroa toisistaan siinä määrin kuin yleensä Euroopassa, koska meillä naisten työsuhteet ovat suurelta osin kokoaikaisia.
Nykyisin ei enää tavoitella niinkään yleistä työajan lyhennystä, vaan yksilöllisempiä työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevia työaikoja. Toisaalta keskustellaan koko palkkatyökäsitteen uudistamisesta niin, että työ ja työssä oppiminen limittyy koko työhistorian ajan.
Työaikakäytännöt ovatkin monipuolistumassa ja erilaistumassa kaikkialla ja kaikilla työnantajasektoreilla. Yhtenä keskeisenä syynä tähän on kilpailun lisääntyminen tuotanto- ja palvelutoiminnoissa ja siitä johtuva tarve sopeuttaa työajat vaihteleviin tarpeisiin.
Toisaalta tietotekniset mahdollisuudet, kuten etätyö ja tavoitettavuus, työpaikalla tapahtuva paikallinen sopiminen, työorganisaatioiden kilpailulliset ja taloudelliset paineet sekä työntekijöiden monipuolistuvat odotukset murentavat perinteistä yhtenäistä ns. vanhaa työaikaparadigmaa. Työn ja muun elämän raja hämärtyy.
Erilaistuvien työaikojen positiiviseksi puoleksi palkansaajien näkökulmasta voidaan katsoa, että ne lisäävät vaihtoehtoisuutta ja samalla mahdollistavat entistä yksilöllisempiä ratkaisuja. Sellaisilla työpaikoilla, joilla luottamussuhteet ovat kunnossa ja sopimisen käytännöt noudattavat vastavuoroisuuden periaatetta, työaikajärjestelyt on saatu paremmin vastaamaan kummankin sopijapuolen tarpeita. Parhaimmillaan työpaikkakohtaisilla työaikakäytännöillä on onnistuttu lisäämään sekä yrityksen kannattavuutta että henkilöstön hyvinvointia. Kansainvälisellä tasolla Pohjoismaat ovat näissä työaikaratkaisujen kehittelyissä etujoukoissa, ainakin EU:n Dublin-säätiön selvitysten mukaan. Itse uskon, että yksilöllisten ominaisuuksien ja yksilöiden työmarkkina-aseman merkitys työajan määrittelyssä on edelleen kasvamassa positiivisella tavalla.
Iso asia myös työaikaratkaisussa on se, miten joustavuus ja turvallisuus tukevat toisiaan ja se, etteivät työaikajoustot voi lähteä vain tuotannon tarpeista.
Vuoden 2010 työolobarometrin mukaan työajan liukumamahdollisuudet ovat lisääntyneet ainakin Suomessa. Paikallisia työaikoja koskeva sopimusvaltuutus tulee kuitenkin valtakunnallisista työehtosopimuksista. Työajoista sovitaan yhä yleisemmin kokonaisuutena paikallisesti luottamusmiehen kanssa tai yksilöllisesti. Tällaisia sopimuksia oli 45 %:lla työntekijöistä. Työaikajoustot ovat muutenkin varsin yleisiä.
Esimerkiksi viime vuonna kahdella kolmasosalla kaikista työntekijöistä oli mahdollisuus liukuvaan työaikaan, jossa työntekijä voi omien valintojen mukaan säästää tunteja myöhempään käyttöön joko kokonaisina päivinä tai päivittäisenä työaikana.
Hyvät kuulijat
Työaikaa tulee tarkastella hyvin laajasti. Työaikojen merkitys on hyvin moniulotteinen. Siksi tässäkin konferenssissa pyritään asiaa lähestymään useasta eri näkökulmasta.
On huolestuttavaa, että työajat ovat polarisoituneet. Noin viidennes kaikista palkansaajista sanoo työtunteja olevan liian vähän ja toinen viidennes, että niitä on liian paljon. Esimerkiksi vastentahtoisesti osa-aikaisuuteen joutuneet haluaisivat lisätyötunteja – kokevat itsensä vajaatyöllistetyiksi.
Työajat vaikuttavat myös työntekijän terveyteen, toimintakykyyn sekä mahdollisuuksiin sovittaa yhteen työ ja muu elämä, erityisesti perhe-elämä. Työaikajärjestelmiä kehittämällä voidaan parantaa työelämää ja lisätä tuottavuutta. Toimivat työaikaratkaisut ja työaikamallit tukevat myös työurien pidentämistä. Suomessa tehtyjen selvitysten mukaan hieman yli puolet katsoo, että työaikaratkaisut vaikuttavat työssä pitempään jatkamiseen. Yli 40 %:a arvioi, että välivuodet tukevat samaa tavoitetta. Jo 45-vuotiaista 60 % uskoo, että lyhyemmät työajat ikääntyvillä vaikuttavat siihen, että työssä jaksetaan vanhuuseläkeikään asti. Meiltä löytyy monia yritysesimerkkejä mm. seniorityöaikamalleista, joiden seurauksena keskimääräinen eläkkeelle lähtöikä on saatu nousemaan.
Suomessa näihin haasteisiin on vastattu luomalla lakisääteinen vuorotteluvapaajärjestelmä ja tukemalla mahdollisuuksia päästä tilapäisesti osa-aikatyöhön. Olemme rakentaneet osa-aikatyön ja osa-aikaeläkkeen yhdistämismallin. Vanhempainvapaajärjestelmät ovat tietysti tärkeä keino lapsiperheille. Suomessa on vastikään luotu myös mahdollisuus hoitaa mm. lähiomaisiaan olemalla tilapäisesti pois työstä.
Pitempiaikaiset vapaat korostuvat ihmisten toiveissa työajoiksi. Tämä on ymmärrettävää, koska ihmiset kokevat kiirettä ja työuupumusta. Yhtenä keinona tämän toiveen toteuttamisessa voidaan käyttää työaikapankkia, jonne säästetään tunteja ja esimerkiksi ylityöstä syntyviä korvauksia ja ne ”ulos otetaan” yhtenä pitempikestoisena vapaana.
Ehkä uusin työaikoihin liittyvä ulottuvuus on ympäristön suojelu. Työaikojen näkökulmasta tarkoitan silloin etätyötä, jonka hyviä ja huonoja puolia on viimeaikoina selvitetty. Suomessa vietettiin kuluvan vuoden 16. syyskuuta ensimmäistä kansallista etätyöpäivää, jolloin pyrittiin kertomaan etätyön positiivista puolista. Yksi niistä on kiistatta se, että työmatkoista aiheutuneet ympäristöhaitat pienenevät. Lisäksi on esitetty, että sen avulla voitaisiin jopa edistää nykyistä kestävämpää taloutta ja vaikuttaa asuinalueiden suunnitteluun.
Kaikkien maiden menestyksen ja hyvinvoinnin kasvu on riippuvainen sivistyksestä, ammattitaidosta ja korkeasta osaamisesta. Siksi osaavan työvoiman saatavuuteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Ammattitaidon kehittämis- ja päivitysmahdollisuuksista huolehdittaessa työajallakin on oma selkeä merkityksensä. Siksi hyvinvointipoliittisilla syillä voidaan mielestäni perustella erityisesti koulutuksen ja työn yhteensovittamista. Miten turvataan opintovapaat siten, ettei työsuhdetta tarvitse päättää. Miten työssä oppimista tuetaan työajalla. Suomessa on juuri käynnistymässä opintovapaalain kokonaisuudistus, jossa asiaa selvitetään perin pohjin.
Työmarkkinoiden toimivuuden paraneminen edellyttää toimia, missä ihmiset voisivat siirtyä turvallisemmin työstä ja ammatista toiseen – ei työttömyyteen. Työntekijät joutuvat vaihtamaan työhistoriansa aikana 3 – 5 kertaa joko työtä tai ammattiaan. Olemme kehittämässä valtakunnallisen koulutusrahaston toimintaa niin, että jokaiselle työntekijälle kertyisi työsuhteen ajalta koulutusoikeutta, jota voisi käyttää työsuhteen aikana tai sen päätyttyä ammattitaidon kehittämiseen.
Työaikojen järjestelyillä voidaan myös tukea työllisyyttä. Työaikajoustot, joissa työtä tehdään tilauskannan ollessa korkealla ja pidetään vapaata, kun tilauksia ei ole niin paljon, ovat yksi keino tähän. Toinen ovat lomautukset yrityksen taloudellisen tilanteen ollessa huono. Silloin työsuhde säilyy, mutta vain työnteko on katkolla. Lomautusajan korvaus rahoitetaan työttömyystuen järjestelmästä. Näin vältytään irtisanomisilta ja osaavan työvoiman siirtymisestä toiselle työnantajalle. Pitkittyvää lomautusaikaa voidaan käyttää myös kouluttautumiseen. Lomautusjaksoihin tulisi sisältyä entistä enemmän ammatillisia koulutusmahdollisuuksia, joita valtiovaltakin tukisi. Tässä emme ole mielestäni vielä riittävän pitkällä. Hyviä käytäntöjä ja niitä tukevia taloudellisia ratkaisuja olisikin edelleen kehitettävä osana pohjoismaista joustoturva-ajatusta.
Työaikojen organisoinnilla on siis merkitystä monessa mielessä, mutta perinteistä työsuojeluakaan ei saa unohtaa. Tämäkin näkökulma muuttaa suuntaansa. Uusien teknisten välineiden avulla työpaikan sijainnilla ei enää ole samaa vaikutusta työntekoon kuin aikaisemmin. Myös ilta- ja yötyö lisääntyvät sellaisillakin aloilla, joilla niitä ei ole perinteisesti tehty, koska yhteiskunta elää ja toimii 7/24 – vuorokausirytmissä. Tällöinkään ei saisi unohtaa työaikasuojelun tavoitetta, etteivät työntekijät ole sidoksissa työhönsä vuorokaudet läpeensä.
Työaikojen organisointikysymykset ovat siten kaiken kaikkiaan keskeinen osa työelämän kehittämistä sellaiseksi, jossa korostuu inhimillinen ja johdonmukainen vastuu työvoimasta ja joka oikeudenmukaisella tavalla toteutettuna edistää myös tuottavuutta.
Toivon, että tässä konferenssissa onnistutaan käsittelemään työaikoja monista eri näkökulmista. Aihe on ainakin mielenkiintoinen. Samalla toivotan konferenssille ja sen osallistujille menestystä ja uusia innovaatioita osana pohjoismaista yhteistyötä.
Uutta potkua kuluttajapolitiikkaan
12.10.2011 6:56
Puhe pidettiin Säätytalolla 6.10.2011 kuluttajapoliittisen ohjelman käynnistysseminaarissa
Hyvät kuluttajapolitiikan asiantuntijat ja kuluttajapolitiikasta kiinnostuneet
Mistä uutta potkua kuluttajapolitiikkaan?
Kuluttajapolitiikka ei ole ollut aina näkyvä aihe – vaikka arkivalinnat ovat kuluttajapolitiikkaa. Sinänsä yksittäiset kuluttajia koskevat asiat ja varsinkin ongelmat kiinnostavat julkisuutta, mutta varsinainen kuluttajapoliittinen keskustelu on puutteellista.
Kuluttaja-asiat liittyvät meidän kaikkien arkeen ja lähes kaikille hallinnonaloille. Kansalaisnäkökulma pitää ottaa esille kaikissa yhteiskunnallisissa päätöksissä, olipa kyse julkisista tai yksityisistä terveys- ja sosiaalipalveluista taikka tuotteiden turvallisuudesta. Kaikille toimialoille ulottuvia kuluttajakysymyksiä ei onnistuta ratkaisemaan ilman laaja-alaista hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Voisi kysyä, onko meidän kuluttajapoliittinen hallintorakenteemme liian pirstaleinen tehokkaan kuluttajapolitiikan toteuttamiselle. Myös kansalaisten omat näkemykset ja osallisuus tulee ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä.
Oma toiveeni on, että hallitusohjelmaan kirjatun, uuden kuluttajapoliittisen ohjelman valmistelussa lähdetään puhtaalta pöydältä. Tämä ei tarkoita sitä, että aiemmin tehty on ollut huonoa. On vain uskallettava kyseenalaistaa asioita ja pohtia aidosti, minkälaista kuluttajapolitiikkaa tarvitaan tämän ja huomisen päivän yhteiskunnassa. Kannattaa kartoittaa, millaisia hyviä käytäntöjä muista maista kuluttajapolitiikasta löytyisi myös meille huomioon otettavaksi.
Kuluttajaviranomaiset ovat osaltaan Suomessa huolehtineet kuluttajan hyvinvoinnista, jolloin tavallisen kuluttajan huolet ovat saattaneet jäädä osin huomioimatta. Valistunut kuluttajuus on demokraattista kansalaisuutta. Kuluttajien tueksi tarvitaan vahvaa kuluttajaliikettä ja aitoa kansalaisten vaikuttamista. Niin kuluttajaliikkeen kuin muidenkin järjestöjen kautta yksittäisten kuluttajien äänet kuuluvat paremmin. Tämän uudistyön osana voisi pohtia sitä, pitäisikö kuluttajaviranomaisten ja kuluttajaliikkeen – kuluttajatyötä tekevien järjestöjen tuo jako selkeyttää ja muuttaa. Myös sosiaalisen median kautta kuluttajat voivat tarjota omia ideoitaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään, jolloin voidaan käydä aitoa kuluttajavuoropuhelua. Tämä työskentelytapa kaipaa kuitenkin vielä paljon kehittämistä. Tällä hetkellä sosiaaliseen mediaan panostaminen on niin viranomais- kuin järjestöpuolella aika vähäistä.
Olemme teettäneet kuluttajapoliittisen ohjelman laadinnan taustaksi verkkohaastatteluja kuluttajien arjesta ja arjen ongelmista. Vastaajien tuli myös ajatella asioita eri näkökulmista ja asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Vastauksia saatiin kahden viikon aikana yli 1000. Viisi tärkeimmäksi arvioitua teema olivat: 1) palveluntarjoajan rehellisyys ja vastuu, 2) hinta-laatu –suhde, 3) turvallisuus, 4) kuluttajainformaatio ja 5) palvelujen saavutettavuus. Palveluntarjoajan rehellinen ja suoraselkäinen toiminta on kuluttajien toiveissa. Konkreettisina toiveina oli:
Kauppa pitää kansalaisten mukaan voida purkaa, jos asiakas ei ole tyytyväinen, koska myyjillä on vastuu myymästään tuotteesta ja tuotteiden tulee olla luvatun kaltaisia. Hinta-laatu –suhde on asia, jota kansalaiset seuraavat tarkasti. Kuluttajilla olisi halu ostaa laadukkaampia ja kestäviä tuotteita, mutta omatalous ei anna myöten. Laatuun liitetään mm. tuotteiden kestävyys, ekologisuus ja kotimaisuus. Kansalaiset toivovat, että tuotteet ovat turvallisia. Myös verkossa asioimisen pitää olla turvallista. Kuluttajat haluavat monipuolista ja helposti löydettävää tietoa valmistusmaasta, valmistusolosuhteista, hinnasta ja laadusta. Tuotetietojen tulee olla selkeitä ja saatavissa omalla kielellä. Palveluiden pitää olla helposti saavutettavia, lähellä kotia /asuinpaikka ja arjen palvelut tulee voida hoitaa sujuvasti myös pienillä paikkakunnilla.
Hiljaisina signaaleina, joissa vastausten kirjo ja hajonta on suuri, mainittiin mm. velkaantuneiden kuluttajien valistustarve, pikavippien lopettaminen, verkkojen ja palveluiden toimivuus kaikkialla, palveluiden ja tavaroiden saatavuus myös varattomana, tietoa verkkokaupoista ja niistä ostamisesta on riittävästi ja tuotteiden saanti verkosta koettiin mahdolliseksi, mutta tarjolla on liian vähän kilpailevia kauppaketjuja. Terve kilpailupolitiikka ja kuluttajapolitiikka voivat olla myös toisiaan tukevia asioita.
Kuluttajan arjesta nousevat tarpeet ja toiveet, mutta samalla korostuu arkielämän perustaitojen osaamisen merkitys mm. oman talouden hallinta ja kulutustottumukset sekä vastuu omista valinnoista. Arjen hallinnan taitojen opettaminen tulisikin mielestäni kuulua jo koulujen opetussuunnitelmiin. Vain oman taloutensa hallitseva voi tehdä itsenäisiä päätöksiä eikä ole sidottu tiettyihin vaihtoehtoihin. Nuorten velkaantuminen ja pikavipit ovat tulleet eteeni myös keskusteluissa nuorten yhteiskuntatakuusta. Meidän täytyy tehdä kaikkemme, jotta estämme nuorten syrjäytymisen koulutuksesta, työelämästä ja sitä myöten yhteiskunnasta.
Uudet nuoret ikäluokat ovat kasvaneet erilaiseen kulutuskulttuuriin ja maailmaan. Kuluttaminen on identiteettiasia, mutta myös eriarvoisuusasia.
Ruoka on noussut tärkeäksi teemaksi viime vuosina. Tämä keskeinen kuluttaja-asia ansaitsee enemmän tilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hallitusohjelmassa on kirjaus ruokaohjelman laatimisesta. Haluamme asettaa tälle työlle myös kuluttajapoliittisia tavoitteita.
Vastuu koskee myös yrittäjiä sekä palveluiden ja tuotteiden tarjoajia. Yritysten yhteiskuntavastuu nousee tärkeäksi teemaksi. Vastuullinen suhtautuminen kuluttajakaupan pelisääntöihin tulee nähdä ennen kaikkea kilpailuetuna. Toimivilla markkinoilla kuluttajan tulee voida luottaa saamaansa tietoon ja hankkimansa tuotteen tai palvelun turvallisuuteen ja laatuun.
Kulutuksen rajat ovat jatkuvan arvioinnin ja julkisen keskustelun kohteena. Tarvitaan niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta kestäviä ratkaisuja. Tehdyt ratkaisut vaikuttavat kulutukseen ja kuluttajan asemaan markkinoilla. Kuluttajapolitiikassa joudutaan varautumaan niin globaalien markkinoiden vaikutuksiin, kulutuksen eriarvoisuuteen kuin julkisen palvelutuotannon muutoksiinkin. Kulutuksen tavat ja tottumukset ovat sidoksissa myös teknologian kehitykseen ja toisaalta myös teknologian aiheuttamiin ongelmiin, joita kuluttajapolitiikan tulisi ratkaista. Tarvitsemme kuluttajalähtöisiä innovaatioita. Kuluttajavalinnoilla tehdään myös eettisiä ratkaisuja.
Kuluttaja-asioiden laaja-alaisuudesta johtuen kuluttajavaikutuksia ei voida tarkastella vain yhdellä hallinnonalalla vaan kuluttaja-ajattelu kuuluu eri politiikan lohkoille. On olemassa tarve laaja-alaiselle kuluttajakeskustelulle ja –politiikalle. Kaikkien eri toimijoiden, niin viranomaisten, elinkeinoelämän kuin järjestöjenkin tulee sitoutua kuluttajanäkökulman huomioon ottamiseen hyöty.
Hallitusohjelmassa on useampia kuluttajapolitiikkaan liittyviä kirjauksia mm. sosiaalisesta luototuksesta, pikavipeistä, velkajärjestelystä, kansainvälisen kaupan säännöstöjen kehittämisestä ympäristön ja kuluttajansuojan tarpeet huomioiden, energian- ja sähkönkäytön hinnoittelusta, autojen katsastuksesta, kuntien palveluiden asiakaslähtöisyydestä ja niin edelleen.
Lisäksi on kirjauksia kuluttajahallinnosta:
- vahvistetaan kuluttajapolitiikan ohjausta ja toimintaedellytyksiä
- selvitetään kuluttajasuoja-alan toimijoiden työnjakoa
- kootaan valtion sektoritutkimuslaitokset suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja mietitään työnjakoa yliopistojen ja sektoritutkimuksen välillä
Näihin kirjauksiin tullaan ottamaan kantaa uuden ohjelman laadinnassa.
Ministeriön lisäksi tarvitaan vahvaa keskusvirastoa, jonka toimintoja ja resursseja voitaisiin nykyistä nopeammin suunnata sinne, missä markkinat ovat kehittymässä ja missä kuluttajien muuttuvia odotuksia, ongelmia ja tarpeita tunnistetaan. Uudessa kuluttajapoliittisessa ohjelmassa tullee kuluttajahallintoa tarkastella ja kehittää kokonaisuutena työnjaon selkeyttämiseksi. Miten voitaisiin parhaiten palvella nykykuluttajia, jotka pirstaloituvat pieniksi ryhmiksi ja ovat osin hyvin sitoutuneitakin. Tässä yhteydessä on syytä tarkastella myös kansalaisjärjestöjen roolia ja vastuuta kuluttajapolitiikassa.
Tässä tilaisuudessa käydyn keskustelun ja näiden edellä mainittujen verkkohaastattelujen tulosten läpikäyntiä jatketaan ohjelman valmistelun yhteydessä asiantuntijahaastattelulla, joka toteutetaan marraskuussa.
Ohjelmatyön valmistelu tulisi edetä sisältöasiat edellä. Rakenteiden tulee tukea asetettavia sisällöllisiä tavoitteita.
Koulutus ja työ ovat parasta kotouttamista
05.09.2011 8:21
“Maahanmuuttajat ovat pysyvä ja tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa.” Näillä sanoilla alkaa pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman maahanmuuttoa käsittelevä osuus.
Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa linjaa myös torstaina voimaan tuleva laki kotoutumisen edistämisestä. Laki hyväksyttiin eduskunnassa viime vuonna yksimielisesti. Sen kantava periaate on kotouttamispolitiikka, joka tukee maahanmuuttajien pääsyä suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.
Uutta lakia pidettiin tarpeellisena, koska monet maahanmuuttajat jäävät nykyisin vaille työtä ja tarkoituksenmukaista koulutusta. Yhteiskunnan kannalta tämä merkitsee sitä, että inhimillistä pääomaa jää käyttämättä ja maahanmuuttajat ovat vaarassa ajautua kansalaisyhteiskunnan reunalle.
Uuden lain tavoitteena on tukea maahanmuuttajia jo Suomeen muuton alkuvaiheessa. Myös muuttajan omia voimavaroja pyritään hyödyntämään entistä paremmin.
Kotouttamistyö kuvataan laissa jatkumoksi, johon kuuluu toisiaan tukevia vaiheita: perustiedon jakaminen suomalaisesta yhteiskunnasta, viranomaisten velvoite tarjota neuvontaa ja ohjausta, maahanmuuttajan osaamisen selvittäminen alkukartoituksessa, henkilökohtaisen kotoutumissuunnitelman tekeminen sekä maahanmuuttajan tukeminen koulutukseen tai työhön hakeutumisessa.
Kotouttamisasiat on siirretty valtionhallinnossa sisäasiainministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Muutoksella korostetaan hallituksen näkemystä työelämän keskeisestä roolista kotoutumisessa uuteen maahan. Samalla saadaan koko Suomen kattavia työ- ja elinkeinohallinnon palveluja kotoutumistoiminnan käyttöön.
Työvoiman tarveharkinta säilyy ennallaan. Työmarkkinoiden valvontaa tehostetaan, jotta maahanmuuttajia tai ulkomaista työvoimaa ei työelämässäkään kohdella toisen luokan kansalaisina.
Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla maahanmuuttajat huomioidaan kaikissa palveluissa – olipa kyse sitten yritystoiminnan aloittamiseen liittyvästä koulutuksesta tai nuorisotyöttömyyden ehkäisystä. Tärkeään rooliin nousevat kielenopetuksen yhdistäminen ammatilliseen koulutukseen ja työn lomassa opiskelu.
Kotoutumispolitiikassa painotetaan erityisesti maahanmuuttajien nykyistä nopeampaa sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Maahanmuuttajien kynnystä osallistua työelämään on voitava madaltaa. Siksi hallitus on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi maahanmuuttajien työttömyyden puolittamisen.
Tavoite voidaan saavuttaa vain jos varmistetaan yhdenvertaisuuden toteutuminen työelämässä ja ollaan valmiita tarjoamaan maahanmuuttajalle se ensimmäinen työpaikka ja sitä myöten työkokemusta ja verkostoja.
Moni maahanmuuttaja on joutunut kierteeseen, jossa heikkona pidetty kielitaito on työnsaannin este. Toisaalta kielitaito ei kehity aktiiviseksi arkikieleksi, jos kieltä ei saa harjaannuttaa työelämässä.
Kutsunkin sekä työnantaja- että työntekijäosapuolen mukaan suomalaisen yhteiskunnan tärkeään tulevaisuudenhankkeeseen. Meidän täytyy entistä päättäväisemmin rakentaa työelämää, jossa Suomessa usein jo pitkään eläneet maahanmuuttajat pääsevät antamaan osaamisensa ja panoksensa yhteiseen käyttöön.
Monilla Suomeen muuttaneilla on paljon kulttuurista osaamista, joka on meille uusi voimavara. Suomalaisen palvelukulttuurin kehittymisessä maahanmuuttajilla voi olla jopa tiennäyttäjän rooli. Myös maahanmuuttajien järjestäytyminen ammatillisesti ja osallistuminen muihin kansalaisjärjestöihin edistää osaltaan kotoutumista.
Paikallistasolla kotouttamistyön perustana on maahanmuuttajan asema kunnan asukkaana. Kunnilla on keskeinen asema kansainvälistä suojelua saavien pakolaisten ja turvapaikan saaneiden sijoittamisessa. Vuosittain näitä tapauksia on 2 000–3 000.
Nimenomaan pakolaisten ja turvapaikan saaneiden sijoittaminen kuntiin on takellellut viime vuosina pahasti. Valtion ja kuntien olisi tehtävä pitkäjänteistä yhteistyötä, jotta näille ihmisille, joilla on monesti hyvin traumaattinen tausta, voidaan taata turvallinen koti suomalaisessa kunnassa.
Kuntien rinnalla monet kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä maahanmuuttajien kotoutumisen hyväksi. On käsittämätöntä, että asenneilmapiirin koventuessa monet kotouttamistyön asiantuntijat ovat joutuneet jopa suorien – ainakin suullisten – hyökkäysten kohteeksi. Rasismia ja vihapuhetta on vastustettava päättäväisesti.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon historiallista kokemusta maahanmuutosta. Sotienjälkeinen karjalaisten siirtolaisten uudelleen asuttaminen on edelleen ainutlaatuinen esimerkki onnistuneesta siirtolaispolitiikasta. 1980-luvulle asti Suomi oli maastamuuttomaa: täältä lähtijöitä oli enemmän kuin tänne tulijoita. Lähtijöiden motiiveina olivat usein työ ja parempi elintaso.
Omat kokemuksemme auttavat meitä ymmärtämään maahanmuuttoa. 2010-luvulla Suomi on ikääntymässä, ja maahanmuuttajat ovat nuorena väestöryhmänä meille tärkeä voimavara.
Kotoutumisen epäonnistuminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa maahanmuuttajien pysyvään syrjäytymiseen ja yhteiskunnallisten ryhmien eriytymiseen. Siksi on kaikkien etu, että keskitymme rakentamaan ja vahvistamaan monikulttuurista työelämää sekä avointa, turvallista ja moniarvoista Suomea, jossa maahanmuuttaja on yhteiskunnan täysivaltainen jäsen.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Helsingin Sanomien Vieraskynä- palstalla 29.8.2011
KIITOS!
17.04.2011 23:29
Lämmin kiitos kaikille äänestäjille, tukijoille ja matkassa mukana olleille!
Työ alkaa nyt.
Lauri Ihalainen, kansanedustaja
Sukupolvisopimus vastakkainasettelun sijaan
14.04.2011 8:01
***
Eläkkeisiin jumiutuva sukupolvikeskustelu on taas nostanut vaalikuumeen myötä päätään. Vastakkain asetellaan toimeentuloturvaa vaativat eläkeläiset ja työtä tekevä nuorempi ikäpolvi. Myös työttömiä asetellaan keskenään vastakkain. Tässä ei ole mitään järkeä.
Esitämme vastakkainasettelujen sijaan, että Suomessa solmitaan yli vaalikausien ulottuva henkinen sukupolvisopimus. Pienen maan vahvuus on, jos se pystyy käyttämään kaikki voimansa hyvin ja viisaasti. Myös työeläkejärjestelmämme perustuu sukupolvien väliselle luottamukselle, sitoutumiselle ja vastuulle. Pahinta, mitä voimme tehdä, on asettaa sukupolvet keskenään vastakkain.
Tulevalla hallituskaudella keskeinen tavoite on työttömyyden vähentäminen, valtion talouden tasapainottaminen ja hyvinvointivaltion päivittäminen 2010-luvun Suomen tarpeisiin. Samalla elämme rakennemuutosta, jota globaalin maailman muutokset osaltaan vauhdittavat. On selvää, että meiltä tullaan vaatimaan valmiutta muutoksiin ja nopeaa sopeutumista uusiin tilanteisiin.
Tällainen murrosvaihe luo tilaa populismille ja vastakkainasetteluille. Mutta se on myös mahdollisuus korostaa sitä, mikä on tähänkin saakka ollut suomalaisen hyvinvointivaltion vahvuus. Nimittäin keskinäinen solidaarisuus ja yhteiset turvaverkot. Jos voi luottaa siihen, että yhteiskunta tarvittaessa kantaa, uskaltaa suhtautua muutokseen avoimesti ja ottaa riskejä ja esimerkiksi kouluttautua uudelleen. Muutosturva ja muutosvalmius kulkevat käsi kädessä.
Esittämämme sukupolvisopimus sitoutuisi nostamaan työllisyysasetta ja satsaamaan kestävään kasvuun, jotta emme jatka velkakierrettä tuleville sukupolville. Sopimus ottaisi kantaa siihen, miten pidämme kaikki nuoret yhteiskunnassa mukana ja estämme syrjäytymistä ja periytyvää huono-osaisuutta. Sopimuksessa sitoutuisimme rakentamaan sellaista työelämää, jonka keskellä uskaltaa hankkia lapsia tai hoitaa ikääntyviä vanhempia. Työllä pitää tulla toimeen. Samalla sitoutuisimme olemaan mukana rakentamassa oikeudenmukaista maailmaa paitsi Suomessa myös maailmalla.
Aloitimme sukupolvisopimuksen hahmottelun “Kytketään työt käyntiin! Voimaa työllisyysvoimalasta” -kirjassa (Kalevi Sorsa säätiö 2011). Haastamme ensi alkuun puolueet ja eduskuntavaaliehdokkaat sitoutumaan ajatukseen. Vaalien jälkeen tämä voisi olla hallituksen asialistalla kohdassa otsikolla “suomalaisen yhteiskunnan ja demokratian vahvistaminen”. Toteuttamistapoja näinä sosiaalisen median ja verkon aikoina riittää.
Lauri Ihalainen & Pilvi Torsti
Jorma Härkönen: Pitkän tien kulkijat
07.04.2011 9:14
***
Kampanjapäällikkö sai eilen viestin:
“Voisitko toimittaa tämän mietelmän kaverilleni, (toverilleni) Lauri Ihalaiselle?
Terveisin Jorma Härkönen, Lappeenranta
–
Pitkän tien kulkijat.
Siellä he korvessa elivät.
Sodan käyneet ja suuret ikäluokat.
Leipänsä repivät kivisistä pelloista.
Lumisista metsistä.
Toiset kaupungeissa, elivät omaa elämäänsä.
Vaan aika muuttui.
Ei elättänyt pikkutilat lapsiaan.
Kaupunkeihin lähtivät, tai Ruotsiin.
Jotkut jopa valtamerten taa.
Lapsenkasvoisina, parempaa elämää etsimään.
Sotakorvaukset oli hoidettu.
Teollisuus oli saanut samalla voimaa kehittyäkseen.
Se tarvitsi työvoimaa.
Maaseutu lahjoitti lapsensa kehityksen rattaisiin.
Tuhansia, – kymmeniätuhansia – satojatuhansia heitä muutti
rakentamaan hyvinvointia, itselleen,
mutta ennen kaikkea teollisuuspatruunoille.
Malmi suli raudaksi,
muuttui koneiksi, harkoiksi, putkiksi, pelleiksi.
Puu kulki joissa, koskissa, Saimaalla.
Tuli sahoille, tehtaisiin,
muuttui rulliksi, faneriksi, lankuksi, laudoiksi, selluksi, paperiksi.
Työmies ja nainen oli arvossaan, heitä kysyttiin,
jotta tehtaat saisivat voimaa kehittyä.
Ei siitä paljon maksettu.
Ammatilliset järjestöt kasvoivat.
Vaadittiin voitosta vähäistä murua työn tekijöille.
Sosialidemokratia kasvoi omaan arvoonsa.
Meillä on järjestöt ja yhteisvoima.
Nyt meillä oli miljoonainen selkäranka mihin nojata.
Leipää ja asuntoja tarvittiin, perheet perustettiin.
Työväestöllä oli vaatimuksia, ja neuvottelijat työmailla.
Työläisillä alkoi mennä kohtuullisesti.
Työnantajilla hyvin,
jopa loistavasti.
Sementti- ja betonitehtaat
kuumeisesti tuottivat rakennustarvikkeita.
Rautakourien tekemät putkistot laskettiin maahan.
Pellit laitettiin kattoihin
Saloilta tulleista puista nousivat talot taajamiin.
Omalla työllään ja hiellä monet rakensivat.
Oli velkaa, mutta turvallinen olo.
Tunnettiin työpaikat pysyviksi,
Taajamat laajentuivat.
Syntyi uusia kaupunkeja, kyliä.
Kehittyi palveluverkosto.
Ammattiyhdistysliike ja poliittinen työväenliike
kulkivat rinta rinnan.
Tehtiin suuria päätöksiä,
neuvottelemalla ja sopimalla,
Eduskunnassa, järjestöissä, työmailla.
Yhteinen liikkeemme oli voimissaan,
Koko kansakunnan eduksi.
Muutoksen tuulet puhaltavat.
Mentiinkö liian kovaa.
Oli syntynyt vastavoimia,
Itsekkyys oli kasvanut.
Liian moni ajatteli tulevansa toimeen,
ilman yhteisvoimaa.
Ei välitetty yhtenäisyydestä.
Hajaannuttiin aatteesta.
Uusille sukupolville oli rakennettu
hyvinvointiverkosto valmiiksi.
Ei ymmärretty sitä työn määrää,
jonka siihen olivat uhranneet, aiemmat rakentajat.
Mutta työnantajalla meni hyvin.
Tuotanto tehostui,
Konepajat rakensivat uuden sukupolven tekniikalla.
Työn sisältö muuttui ja tuotanto kasvoi.
Työväki tehtaissa väheni.
Mutta tehtaat tuottivat yhä suurempaa voittoa omistajilleen.
Voitot, he sijoittivat ulkomaille.
Yhtiöt noteerattiin pörssissä.
Pelaavat osakkeilla ja olemattomalla rahalla.
Ei tarvittu niin paljon enää työntekijöitä tuotannossa.
Sanottiin irti, lopetettiin kokonaisia tehtaita.
Kyllä se koville ottaa, kun laitetaan tehtaanportit kiinni
ja työntekijät kortistoon.
Pilkotaan palvelualoilla työt pätkiin, määräaikaisiksi.
Muutaman tunnin viikkotyöajalla.
Työnantajat olivat saaneet markkinaraon.
Tuotettiin ulkomaista työvoimaa.
Alipalkattuna. Muka työvoimapulaan.
Polkeakseen palkkoja. Ei halunneet keskitettyjä ratkaisuja.
Tavoittelevat maksimivoittoja työvoiman kustannuksella.
Rakennetaan mieluimmin huonosti.
Rakennetaan.
On jälleen aika rakentaa.
Liittyä yhteen kun miljoonat lumikiteet.
Pysäyttää yhteiskunnan vääränlainen vallankäyttö.
Ajattele, jos me kaikki
voimistamme yhteenkuuluvaisuutta,
me voimme pysäyttää haitallisen kehityksen
samalla lailla, kun miljoonat, miljardit lumikiteet
pysäyttivät voimakkaimmatkin junat
menneinä talvina,
raiteilleen.
Meitä kaikkia tarvitaan yhteistoimintaan,
paremman tulevaisuuden puolesta.
Me olemme tulleet vaivalloisesti,
voimia säästämättä tälle pysäkille.
Tältä pysäkiltä,
soisimme lapsiemme ja lapsenlapsiemme,
lähtevän parempaan tulevaisuuteen.
Vain Sosialidemokratia voi olla junan lähettäjän paikalla.
Ohjaamassa tulevaisuuden junaa, oikeille raiteille.
Toivotankin onnea ja menestystä jatkaa sitä työtä,
jolla on luotu yhteiskuntamme hyvinvointi.
Jorma Härkönen 3. 3. 2011″
Kiitos Jorma koskettavasta runoelmasta.
Pätkätyöntekijöiden asema paremmaksi kolmikantaisella politiikkaohjelmalla
05.04.2011 7:45
***
Lauri Ihalainen haluaa vaalien jälkeen rakentaa kolmikantatyöhön nojaavan politiikkaohjelman, jolla parannettaisiin pätkä-, vuokra- ja silpputyöläisten asemaa. Vaikka pätkätyöntekijöiden hyväksi on jo tehty paljon, hänen mielestään on selvää, ettei heidän työmarkkina-asemansa ole alkuunkaan kunnossa eivätkä työsuhteet tasaveroisia kokoaikatyöhön verrattuna.
Työn teettämisen muodot muuttuvat ja moninaistuvat jatkuvasti. Pitkät, koko työuran kantavat työsuhteet käyvät yhä harvinaisemmiksi. Työtä tai ammattia joutuu nykyään vaihtamaan keskimäärin viisi kertaa työhistorian aikana.
- Siksi isona tavoitteena on oltava katkoton työsuhde työstä tai ammatista toiseen rakentamalla tämän mahdollistavia muutosturvasiltoja. Nyt nämä sillat eivät ole vielä riittävän tukevia, vaikka ammattiyhdistysliikkeen aikaansaama muutosturvamalli onkin hyvä perusta tälle työlle. Esimerkiksi pätkätyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa riittää vielä uudistettavaa, Ihalainen toteaa.
Yhtenä ongelmana hän näkee myös työnantajien hyvin ristiriitaiset odotukset.
- Toisaalta työnantajat haluavat hyvää sitoutumista työhön ja tuloksen tekemiseen, mutta sellaista asetelmaa ei helposti synny, jos työsuhdepolitiikka perustuu pätkittyvien työsuhteiden varaan. On raskasta olla jatkuvasti kauppaamassa itseään ja paremmuuttaan työmarkkinoilla. Oman elämän suunnittelu on hämärän peitossa, jos työ on vain määräaikaista ja projektista toiseen hyppimistä, Ihalainen moittii työnantajia.
Hänen mukaansa pätkätyö ei ole sinänsä moitittavaa, jos sen tekeminen perustuu vapaaehtoisuuteen, esimerkiksi omaan elämäntilanteeseen liittyen. Ihalainen kuitenkin muistuttaa, että arviolta noin 130 000 pätkätyöntekijää haluaisi tehdä nykyistä enemmän työtunteja yksinkertaisesti siksi, että tulisivat taloudellisesti toimeen.
Ihalainen myöntää työmarkkinoiden tarvitsevan vakituisten ja kokoaikaisten työsuhteiden lisäksi määräaikaisia työsuhteita muun muassa perhe- ja muiden vapaiden ajaksi. Mutta tällaistenkin sijaisuuksien järjestelyissä on voitu kehittää esimerkiksi työvoimapankkeja, joissa työsuhde on kokoaikainen.
- Perusteettomista määräaikaisista työsopimuksista on päästävä irti. Vuokratyökin voi oikein järjestettynä olla kokoaikatyötä. Halukkaille osa-aikaisille voidaan tarjota lisätunteja, sovitellun päivärahan ehtoja voidaan kehittää, pakkoyrittäjyyden välttämiseksi työtä ei pitäisi voida teettää niin sanottuna toimeksiantoja jos se täyttää työsuhteen tunnusmerkistön, Ihalainen hahmottelee esittämänsä politiikkaohjelman toimenpiteitä.
(tiedote tiedotusvälineille ti 5.4.2011)
1 2 Seuraava »